Taytyi oikein tarkastaa paivamaara eli 25.12.2008. On siis joulu. En ole siivonnut, en valmistautunut, en tehnyt mitaan paitsi nukkunut, pelannut typeraa iltalehden kukkapelia johon olen koukussa, olen juonut ja ollut pilvessa etta ei tarvitse tuntea todellisuutta. Kaikkea tata olen tehnyt paivasta toiseen, vuodesta toiseen.

Olen jarjestelmallisesti jattamassa kaikki ihmiset elamastani. Minun taytyy olla itsenainen, tarvitsematta ketaan. Minun on opittava rakastamaan itsea. En halua ihmisten nakevan minua. En pysty luottamaan, en paastamaan ketaan lahelleni. Ihmiset sekoittavat paatani entisestaan. En tieda miten olla ihmisten kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut ketaan pysyvaa ihmista elamassani.

Tunnen, etta en ole ok enaa. Kipu lyo niin kovaa etten tieda miten kasitella sita. En tieda mita sanoa. Tunnen itseni niin sairaaksi ja pahaksi. Mina en saa kosketusta itseeni. En tieda kuka olen tai mita tunnen. Mutta tunnen kivun ja surun. En tieda mita minulle tapahtui. En muista.

Tunnen epatoivoa. Haluan parantua. Tiedan, etta asiat pitaa kasitella, mutta enta jos ei muista menneisyytta??? Miten voin kasitella sita.

Muistan hamarasti jotain. Mutta en ole varma onko kaikki totta vai keksimaani.